Lojain "LJ" Kritzman


Kokonaisuudessaan Lojain Wafiya Kritzman, joista etunimi valikoitui puhtaasti siitä syystä, että vanhemmat sattuivat siitä pitämään ja japanilaisen Gin -nimen tarkoittaen "hopeaa" | Toisin sanoen vanhempien logiikalla Gina on kuin naispuolinen versio siitä | Arabiaksi muotoiltuna لوجين كريتزمان | Toinen nimi, Miyako, puolestaan tarkoittaa kanjiksi muotoiltuna; Mi (美) "kaunis", Ya (夜) "ilta" ja Ko (子) "lapsi" | Kutsutaan nimellä Gina, sillä kehottaa ensiesittelyiden jälkeen käyttämään kyseistä nimitystä Giannan sijaan

Syntynyt 31. maaliskuuta vuonna 1999 Dubaissa, Yhdistyneissä Arabiemiraateissa | 26 keväinen | Nainen, hetero, vähän tavoittamaton sinkku | Perhettä värittävät kasino- ja hotellialan bisneksiä pyörittävä perheenpää, isä Hideyoshi Aoyama, kodinhengettärenä toimiva ja seurapiireissä ahkeraan edustava äiti Megumi Aoyama, sekä nelisen vuotta vanhempi pianistisisko Isabelle Aoyama

Rakentanut itselleen uran striimaaja | Pääsääntöisesti soittanut eri orkestereiden kokoonpanoon kuuluvana, mutta vuonna 2023 päätti ottaa luovan tauon maailmanmatkaamisestaan | Tällä hetkellä keskittynyt luomaan soolouraa itselleen | Asuttaa River Oaksissa sijaitsevaa kerrostalokolmiota, jonka niin sanottu ylimääräinen huone on omistettu yksinomaan sellonsoitolle



MAINE


Yhtenä klassisen musiikin lupaavana tähdenlentona Gina on valtaväestölle tuntematon kasvo, joka tulee yleensä tunnistetuksi musiikkilajinsa harrastajien ja sitä seuraavien keskuudessa, sekä toisinaan lehtihyllyllä nojailevan, kulttuurin harrastajille omistetun lehden kansissa. Pääsääntöisesti sellisti viettääkin rauhaisaa, ulkopuolisten silmään tavallista elämää, mistä puuttuvat kokonaan valtamediaa ja roskalehtiä kiehtovat aspektit – varakkaan perheen vesan titteli ja River Oaksin naapurustossa asutettu kolmio kun eivät yksinään riitä herättämään huomiota viihdeteollisuuden keskiössä.

Klassisen musiikin piireissä nainen tunnetaan vivahteikkaasta, eläytyvästä, että täydellisyyttä tavoittelevasta tekniikastaan tuottaa sulosointuja sellollaan. Jo lapsuudessaan neron leiman saanut kykenee soittamaan miltei virheettömästi vain hetkeä aikaisemmin kuullun, itselleen täysin tuntemattoman kappaleen, kuin vanha tekijä konsanaan – naisen kuulomuisti onkin aivan omaa luokkaansa, kiitosten suuntautuen muun muassa absoluuttiselle sävelkorvalle. Maailmaa nähnyt tiedetään myös siitä muusikon uraa määrittävästä seikasta, nimittäin saavutuksista; yleisöä on ilahdutettu niin nimekkäiden kuin paikallisten orkestereiden kokoonpanoon kuuluvana osana, että esiintymällä erilaisissa tilaisuuksissa, joista viimeisenä mainittua harrastetaan tällä hetkellä aktiivisemmin, sellistin pitäessä hengähdystaukoa maailmanvalloituksestaan. Satunnaisesti käydään myös vetämässä soittotunteja omien opettajien ja mentoreiden oppilaille.



Why do you keep studying me? You are no Einstein
Why do you measure angles? This is no sine or cosine


MENNEISYYS


Kun kahden arvostetun japanilaisen suvun edustajaa päätyvät solmimaan pyhän liiton keskenään ja sitä kautta vahvistamaan sukuhaarojensa valta-asemaa kotimaassaan, ei ole vaikeaa päätellä, mitä näiden jälkikasvulla tulee olemaan edessään yltäkylläisyyden ja sen kautta tarjottujen, lukemattomien mahdollisuuksien ovien vain odottaessa avaamistaan. Kasino- ja hotellibisneksen moguli päättikin jo kolmantena avioliittovuotena laajentaa verkkojaan Japanin ulkopuolelle bravuurinsa lisäksi erilaisin sijoituksin ja hankkein elektroniikka-alaa vallanneeseen sukuun kuuluvan vaimonsa kanssa, mihin Yhdysvallat luvattuna mahdollisuuksien maana valikoitui oivaksi kohteeksi. Ja jo ensihetkistään Kalifornian lämmössä lähtien pariskunta suuntasi tavoitteensa uuden elämän rakentamiselle, mihin luonnollisesti kuului taloudellisten koukeroiden lisäksi jälkikasvun hankkiminen.

Eikä ottanut aikaakaan, kun näitä jo siunattiin esikoistyttärellä, joka sai nimen Isabelle Aoyama. Hyvin vahvan, vanhoillisen aasialaisen ajatusmallin omaava isä oli toivonut poikaa, jonka vastuulle siirtää hamassa tulevassa perheen päänä oleminen, sekä sen bisnesten hoitaminen, muttei tytärkään huono vaihtoehto ollut. Kuitenkin, toinen lapsi nousi nopeasti puheeksi avioparin kesken näiden jakaessa samat arvot ja tavoitteet keskenään, mutta sen hankkimista päätettiin lykätä parilla vuodella – olihan esikoinen vielä niin pieni, että tälle haluttiin suoda kaikki tarvittava huomio ennen uutta perheenlisäystä. Niinpä nelisen vuotta myöhemmin saadut raskausuutiset ja siitä noin yhdeksän kuukauden päästä tapahtunut syntymä olivat tervetulleet tapahtumat. Vaikkakin omanlaisensa pettymys koettiin jälleen kerran kohtalon päätettyä uutukaisen ollen vanhemman siskonsa mukaisesti kauniimman sukupuolen edustaja, jolle annettiin nimi Gianna Miyako Aoyama, ja joka lopulta jäikin perheensä nuorimmaiseksi.

Gianna, jota jo syntymästään lähtien kutsuttiin Ginaksi, varttuikin turvatussa, kaiken ja vielä enemmänkin, tarjoavassa ympäristössä japanilaisille tyypillisen kurinalaisen kasvatuksen parissa. Etiketit taottiin selkärankaan, joiden tavoitteena oli yletä sydänjuuriin asti, mutta länsimaalaisessa yhteiskunnassa kovaa vauhtia kasvava tyttö otti omanlaisiaan vaikutteita ympärillään olevista normeista, joten täydellistä, nöyrää ja takaisin näpäyttämätöntä unelmavaimoa tästä ei koskaan tultu saamaan. Minkä vanhemmat ymmärsivät jo varhain. Ylikorostuneesta kohteliaisuudesta, hyvätapaisuudesta ja omanlaisestaan eleganttiudesta ei kuitenkaan suostuttu joustamaan, mistä erityisesti äiti jaksaa yhä nykyäänkin kuopustaan muistutella. Näitä periaatteita tukeakseen vanhemmat laittoivatkin tyttärensä jo varhain erilaisten, arvostettujen harrastusten pariin; Ginan aloittaessa kolmevuotiaana pianonsoiton ja Suzuki metodin avuin toteutettavan viulunsoiton, mistä viiden vuoden iässä siirtyi siitä kookkaampaan versioon, selloon. Balettiakin kokeiltiin, mutta kuutisen käyntikerran jälkeen tyttö ilmoitti äidilleen, ettei enää halunnut sitä jatkaa – syynä se, ettei se ollut oikeaa balettia, vaan satubalettia, mikä oli ensiaskel kyseiseen lajiin, ja Ginan sanoja lainaten ”siilin leikkiminen oli tyhmää”. Joten ballerinan ura jäi siihen. Ja pianonsoitto muuttui nopeasti silloin tällöin harrastettavaksi asiaksi.

Lahjat musiikin saralla paistoivat vain vuosi vuodelta enemmän tytöstä, joka sai kehuja niin opettajiltaan kuin mentoreiltaan melkein joka käänteessä. Toisin kuitenkin oli yksityiskoulussa suoritettavan, pakollisen oppivelvollisuuden suhteen; juuri ja juuri keskinkertaisuuden rajoilla huitelevat arvosanat eivät lämmittäneet vanhempien mieltä, jotka vaativat jälkikasvultaan vain parasta kaikilla elämän osa-alueilla. Mitään suurempia rangaistuksia ei siltikään koskaan saatu, sillä aina jollain ihmeen keinolla onnistuttiin luikertelemaan karkuun kiukkuisen äidin silmän alta, eikä tämä voinut liian julma nuorimmaiselleen olla, joka siskonsa tavoin rikkoi jatkuvasti asetettuja odotuksia musiikin saralla. Ja tietenkin vanhemmat halusivat ruokkia sitä kaikin keinoin, jotta tyttäristä kasvaisi ylpeydenaiheita näiden tiedostaessa sen, että luonnonlahjakkuus oli arvokkaampaa kuin asianajajan, lääkärin tai pankkiirin ammatti.

Alakoulun vaihtuessa yläkouluun sama meno jatkui hormonihyrräyksestä huolimatta – Ginan keskittyessä täysin siemauksin sellonsoittoon ja tälle kaavailtuun sellistin uraan, mihin oli jo saatu jalansijaa erilaisten esiintymisten, että kilpailuissa useimmiten kolmen parhaan joukkoon tehtyjen sijoittumisten ansiosta. Päihdekokeilut jäivät siihen yhteen kertaan, eikä niihin koskaan palattu, sekä seurustelusuhteet eivät paljoa kiinnostelleet, vaikka niitä onkin sattunut matkanvarrelle useampia – mitkä ovat tosin aina jääneet jokseenkin pintapuolisiksi ja lyhyiksi, sillä kumppanit eivät ole sietäneet sitä, että ovat asettuneet prioriteettilistan toiselle sijalle, sellon viedessä voiton. Tyypillistä murrosiän kapinaa ei myöskään koskaan ilmaantunut, liekö syynä vanhempien millin tarkkuudella tehdyt rajanvedot säännöille vai se, että kaikki kiinnostus käytettiin itsensä kehittämiseen sellistinä. Samalla painolla eteni high schoolin kultavuodet, joiden aikana pistäydyttiin parissa kotibileissä, joista ei arvatenkaan nautittu ja tunnin hengailun jälkeen lähdettiinkin kotiin.

High schoolin jälkeen naisen akateeminen matka ei suinkaan tyssännyt siihen, vaan jatko-opintoja musiikin parissa havitellen haettiin Bostonissa sijaitsevaan New England Conservatoryyn, mistä hankittiin omaa pätevyyttä ja kykyjä vahvistava tutkintotodistus. Mikä puolestaan avasi mahdollisuuden lähteä kiertämään Yhdysvaltoja, että maailmaa erilaisten orkestereiden kokoonpanossa. Useita vuosia kestävä matkalaukkuelämä olikin ihanaa, suorastaan unelmien täyttymys Ginalle, joka ei elämältään juuri muuta halunnut kuin vain esiintyä sellonsa kanssa suuren yleisön edessä. Eurooppa ja Aasia tulivat tutuiksi avartaen käsitystä maailmankuvasta, sekä antaen pienen maistiaisen erilaisiin kulttuureihin, mistä nautittiin enemmän kuin oltaisiin koskaan voitu uskoakaan. Vuonna 2023 nainen osallistui International Tchaikovsky Competitioniin, missä onnistui pääsemään hopeasijalle, mitä pitääkin uransa yhtenä merkittävimpänä käännekohtana – ei kuitenkaan siitä näkökulmasta, mistä luulisi. Kyseisen kilpailun jälkeen Gina nimittäin aloitti elämäntapansa ja -tyylinsä kyseenalaistamisen. Oliko tämä sitä, mitä hän halusi? Tai olihan se, mutta halusiko hän oikeasti elää näin hamaan loppuun asti? Niiden ajatusten myötä päätettiinkin ottaa hengähdystaukoa orkesterielämästä ja sen sijaan keskittyä omaan, yksilölliseen uraan, sekä ennen kaikkea asettua aloilleen pyörittelemään ja sulattelemaan mieleen kohonneita aatoksia, johon ensiaskel oli asettua aloilleen. Eikä koti-ikävää potevalla ollut epäilystäkään siitä, missä sen toteuttaisi; vanhempien muutettua isän bisneksien vuoksi useampi vuosi takaperin Houstoniin, johti luonnollisestikin perheen kuopuksen matka myös sinne. Niinpä oma elämä muutettiin vuoden 2023 loppukesästä River Oaksissa sijaitsevaan, mukavan kokoiseen kerrostalokolmioon, missä asutaan yhä nykyäänkin, rauhaisasta elämästä nauttien.



Pushing and pulling, that's not quite my style
If you're gonna give up in the middle, you'd better stay away from my heart


LUONNE


Kohtelias naapurintyttö lienee yleisin ilmaus, mitä annetaan vastaukseksi Ginan persoonasta kysyttäessä. Mitään silmiinpistävää tai mieleenpainuvaa ei naisesta juurikaan osata lähteä osoittamaan niiden kiltin tytön imagoon tyypillisten piirteiden lisäksi. Hieman tarkemmin mietittäessä jotkut pystyvät myös toteamaan sen ilmiselvän faktan, mitä moni ei tulisi ajatelleeksi, että kyseinen neito käyttäytyy suorastaan orjallisen korrektisti virallisemmissa tilanteissa, sekä ennen kaikkea edustaessaan itseään tai perhettään. Gina onkin kasvatettu vanhoillisen aasialaisen ajatusmallin mukaisesti, jonka mukaan naisen kuuluu olla vieno, rauhallinen, alistuvainen, sekä lempeä kuin kirsikankukkanen, mikä tukee ensivaikutelman antamaa kuvaa vain entisestään.

Todellisuus ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen – ylipäätään nainen itse ei ole niin mustavalkoinen luonteeltaan, josta on tarkemmin silmäiltäessä havaittavissa puolia, jotka samaan aikaan aiheuttavat ristiriitaa, että yhdenmukaisuutta toimissa. Toisin sanoen epävirallisemmassa tilanteessa Ginaan tutustuneet pystyvät vahvistamaan muiden näkemän ja nimeämän naapurintyttömäisyyden vain murto-osaksi sitä todellista persoonaa. Voisi oikeastaan sanoa, että naisesta onkin havaittavissa kolikon molemmat puolet, jotka taistelevat jatkuvasti keskenään – opetusten ja vaatimusten paini ydinpersoonan kanssa on jokapäiväistä, vaikka äärettömän usein annetaankin lopulta periksi omille mielihaluille, sitä kautta antaen ilmi toistakin puolta itsestä. Ilmiannetun tyyneyden ja kohteliaisuuden pohjalla piilee nimittäin siellä aina lymynnyt kapinahenki, joka on kautta elämän pelannut omilla säännöillään ja onnistunut tekemään niin löytämällä porsaanreikiä kasvatuksesta, joiden kautta ollaan luikerreltu karkuun tiettyjä aspekteja ja oikeutettu olemaan täydellisesti nöyrtymättä aasialaisen kulttuurin naisihanteeseen – niinkin taidokkaasti, että äidin pasmat saatiin kerta toisensa jälkeen aivan sekaisin omalla pyörityksellä. Omaa etua ollaankin alusta alkaen osattu ajaa, huomaamattomasti tietenkin. Ja vähemmän huomaamattomasti silloin, kun rakkaan äidin silmä on välttänyt hetkeksikin aikaa; kainon ja elegantin naisen kasvatuksen vastaisesti ollaan oltu ensimmäisenä kahlaamassa lammikkoon noutamaan sinne joutunutta huivia tai juoksemaan pitkin käytäviä, jotta päästäisiin vain sutjakkaammin asetettuun päämäärään.

Kuplivainen ja pelkäämätön kuuluvat myös lähtemättömäksi osaksi Ginaa. Eläväiselle, tavattoman hyväntuuliselle, sekä muihin vaivattomasti tutustuvalle tapaukselle peukaloiden pyörittely ja sohvalla loikoileminen ovat ehdoton ei tekeväiselle naiselle, joka rakastaa aivan luvattoman paljon imuroimista poskettoman kalliilla Dysonillaan – rakkauden ollen niin syvää, että välillä olemattomille pölyille annetaan kyytiä kahdestikin päivässä, jos tekemisenpuute iskee. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö pystyttäisi viettämään rauhallisia kotipäiviä tai vajoamaan useiksi tunneiksi sellonsoiton saloihin, vaan nimenomaan sitä, ettei toimettomuus istu mieleen. Rakkaus imurointia, ylipäätään siivoamista, pyykinpesua ja muita kodinaskareita kohtaan tuokin omalta osaltaan ilmi lapsuuden takaamaa helppoutta ja parempiosaista taustaa, sillä eihän todellisen kodinhengettären virkaa ole naiselle opetettu; rikkaiden näkökulmasta kauniimman sukupuolen edustajien tehtävä kun on huolehtia siitä, että kodin ylläpitoon palkattu henkilöstö hoitaa työnsä, sekä ennen kaikkea toimia kotinsa ja aviomiehensä koristeena. Joten useimman niin arkipäiväiset – ja inhoamat – asiat kuin pölyjen pyyhintä tai lattioiden pesu, ovat Ginalle omilleen muuttamisen mukana tullutta mukavaa, että aikaansaavaa vaihtelua. Ja taustojensa tuoman etuoikeutuksen vuoksi nainen ei pelkää tuoda ilmi mielipiteitään, saati ilmaista itseään erityisesti silloin, kun kokee jonkun yrittävän rajoittaa tekemisiään. Hyväksi koettua ideaa kun ei suostuta mistään hinnasta jättää toteuttamatta ja niinpä usein siinä vaiheessa se laitetaan käymään toteen, vastalauseista viis.

Ylipäätään naisen itseilmaisu on selkeää, mutta kohteliaisuuden nimissä kylmiltään tehtävää töksäyttelyä ja räiskyviä tunteita pyritään pehmentämään, että peittämään parhaan mukaan – yritysten romuttuessa siinä vaiheessa, kun sekaan ilmaantuu pienikin niihin kuulumaton sirpale. Ei siis ole tavatonta, että kiukkuaan peittelevä saa kohteliaan hymynsä vaikuttamaan muiden silmissä enemmänkin uhkaavalta, pelottavalta vaateelta kuin mitä sillä alun perin onkaan tarkoitettu. Suuttumus ja siihen kytkeytyvät tunteet ovat myös haasteellisia hillitä, erityisesti turhautuminen, minkä iskiessä kunnolla päälle päätyy nainen vuodattamaankin kyyneleitä sen tähden – näin ollen turhautuen asiasta vain enemmän. Kuitenkin tarpeeksi suutahtaessaan Gina jättää kiljumisen ja vaahtoamisen välistä, aloittaen mykkäkoulun. Ja minkä aikana hermoille istunutta osapuolta mulkoillaan kiukkuisesti, mutta samaan aikaan osoitetaan selkein vihjauksin ja osoituksin, mistä herneet on tullut vedettä nenään. Toisin sanoen naisen kanssa ei joudu turhan kauaa leikkimään arvuutteluleikkiä siitä, mikä toimii suuttumuksen syynä. Eikä sitä myöskään jakseta kantaa sovintoa pidemmälle.

Suhderintamalla Gina on hyvinkin tottunut lyhytlentoisiin romansseihin, jotka ovat kariutuneet joko kilpailuhengen sotkeutuessa rakkauteen tai sitten oman, sellonsoittoon suunnatun omistautumisen vuoksi. Ylipäätään klassisen muusikon kutsumus on niin vahvaan juurtunut naiseen, että sen rinnalla myös joidenkin kirjoissa yleissivistyksen piiriin kuuluvaksi luokitellut asiat ovat suoranaista hepreaa sellistille. Ei siis liene ihme, että oman musiikkilajin edustajat on koettu turvallisimmaksi vaihtoehdoksi deittailun suhteen, mutta samalla kuivaksi mielenkiinnonkohteiden ollen välillä niinkin yhteneviä, ettei kumpikaan opi toisiltaan mitään uutta. Ja sitähän Gina janoaa, uuden oppimista. Kumppanina ollaankin hyvin huomionhakuisia - siitäkin huolimatta, ettei menneessä kyetty antamaan sitä tasavertaisesti takaisin -, pitäen huolen siitä, ettei toinen osapuoli varmastikaan pääse unohtamaan puolikastaan, missä onnistutaan olemaan välillä erittäinkin luovia. Minkä lisäksi halutaan olla siellä missä toinenkin, mikä jo itsessään tuo tarpeeksi tyytyväisyyden tunnetta naiselle.



So what'd you find out about me so far?
What's the next subject? So what's the next class, then?


ULKONÄKÖ

174 CM | 59 KG | XS/S | US 8 / EUR 39


Jos lähdettäisiin etsimään elävää esimerkkiä itäaasialaisesta naisihanteesta, joka on kuitenkin löydettävissä Yhdysvalloissa vallitsevasta, länsimaalaisesta yhteiskunnasta, olisi Gina yksi varteenotettavista ehdokkaista siihen; Teksasin lämpimistä kesistä ja sen taivaalla kailottavasta auringosta huolimatta naisen hipiä on pysynyt kalpeana, rusketusta vieroksuvana, mitä suojataankin vahvoin suojakertoimin, puhumattakaan laihasta, sirosta varresta, mikä luo usein alhaisesta rasvakertoimesta viestivien raajojen kanssa illuusion pidemmästä vartalosta, kuin mitä todellisuudessa omataankaan – senttejä ollen 164 lukeman edestä. Jotkut saattavat argumentoida sellistin olevan liian laiha, mistä ei kuitenkaan itse asianomainen välitä tuon taivaallista huollattaen säännöllisesti kroppaansa pilateksen ja lenkkeilyn voimin, joiden aikaansaannosta ovat tukemassa terve, rajoittamaton ruokahalu kera sokerihiireyden. Ja onhan se omanlaistaan treeniä kanniskella selloa paikasta A paikkaan B, sillä kyseistä soitinta ei sallita kenenkään muun kantavan sen arvokkuuden ja tärkeyden vuoksi. Naisesta löytyykin kokoonsa nähden yllättävän paljon voimaa. Naiselliset avut eivät myöskään ole karanneet teille tietämättömille, vaan ne osuvat silmään etsimättä.

Yksi asia ei kuitenkaan istu täydellisen ihanteen muottiin, sen ollen ihannoidun ovaalin muodon sijaan sydämeksi luonnehdittavat kasvot, jotka eivät täytä halutun, v-mallisen leukalinjan kriteereitä. Kulmat ovat aasialaisen nuorekkuuden nimissä suorahkot ilman terävää, silmiinpistävää korkeinta kohtaa. Silmät puolestaan lankeavat mantelin malliin, joiden rauhaisaa, mutta nopeasti innostuksesta syttyvää katsetta korostaa meripihkanruskea väritys. Keskellä kasvoja koreileva nenä taas on aasialaisille epätyypillisellä tavalla teräväpiirteinen ja kapea, minkä varresta on erotettavissa autenttisuudesta kertova kyömy. Ja sen alapuolella sijaitsevat täyteläiset huulet, joita korostetaan punaiseen taittavien punien eri sävyin – kirkuvan punaista ei kuitenkaan koskaan tulla näkemään naisella. Meikkipohja on poikkeuksetta aina kadehdittavaa virheettömyyttä, sekä luonnollisuutta jäljittelevä, mistä on usein havaittavissa hentoa punaa poskien, että nenän tuntumasta. Kaikessa meikittömyydessään Ginan iho on lähes yhtä virheetön kuin päivittäinen rutiinimeikki antaa ymmärtää, joten tarpeettoman paljoa ei pakkelia kasvoihin laiteta. Silmiä korostetaan hentojen luomivärisävyjen, hillittyjen rajausten, että ripsivärin kera. Samaa luonnollisuutta jäljittelevää ei kuitenkaan voi sanoa hiuksista, joiden tummanruskea sävy käydään säännöllisin väliajoin vaalentamassa ja päälle laitetaan ruskean eri sävyjä, joista pysyvimpänä on tällä hetkellä kuparinen ruskea. Liikaa eivät kutrit ole kuitenkaan kyseisestä toimenpiteestä kärsineet, sillä loivalle kiharalle usein muotoiltavat ovat kadehdittavan paksut ja elinvoimaiset, latvojen ulottuessa tällä hetkellä alaselälle. Yleisimmin hiukset jätetään avonaisiksi, mutta tilanteen vaatiessa ne nostetaan huolimattomasti tehdylle nutturalle hiuslenksulla tai vastaavasti siistimmälle, tiukemmalle versiolle hiuskoristeen, syömäpuikon tai vaikka kynän avulla – mitä nyt sillä hetkellä sattuu lähimpänä apuvälineenä olemaankaan.

Vaatetukseltaan Gina on hillitty, siisti, eikä turhia provosoiva. Paljasta pintaa tietenkin on havaittavissa, muttei mauttomuudesta voida todellakaan puhua, vaatekappaleiksi usein valikoituen hempeän sävyiset, asialliset kankaat pidempien hameiden ja paitojen muodossa, vaikka ratkaisevana mittana toimiikin se, onko vaatekappale silmää miellyttävä - mitä asiallisempi ja sievempi, sitä todennäköisemmin se päätyy naisen matkaan. Korkokengät eivät kuulu mukavuusalueeseen, joten niitä käytetään vain muodollisimmissa tilaisuuksissa, jalkaan usein valikoituen siistit tennarit. Tatuointeja Ginalta löytyy yhden kappaleen verran ranteesta, sekä lävistyksiä ainoastaan perinteisten perinteisiä korvakorujen muodossa. Koruja käytetään maltillisesti, yleisimpinä ollen kaulakorut, korvakorut ja etusormeen usein pujautettavat, yksinkertaiset kultasormukset. Rakennekynnet eivät myöskään kuulu trendiin niiden haitatessa sellonsoittoa, joten omilla, lyhyeksi viilatuilla kynsillä mennään. Toisinaan tosin käytetään irrotettavia tekokynsiä, jos halutaan täydentää asukokonaisuutta lisäämällä ikään kuin pisteen iin päälle.



Keep doing it this way and it'll only end in failure
My mind changes every minute, you'll never figure it out


MUUTA


Äidinkielenä englanti ja japani. Osaa myös espanjaa ja saksaa. Lyhyitä, arkipäiviäisiä keskusteluita puolestaan kyetään käymään useilla eri kielillä

6.5 miljoonaa Twitch seuraajaa, bravuurina World of Warcraft, Among Us. Pelaa myös Animal Crossingia, Spyroa, Pokémonia ja Legend of Zeldaa

Striimaa 5 päivää viikossa




Kasvojaan lainaa Yael Shelbia | pelaajana lumene